Ratsujenvaihtopäivät

Menin tallille Annin kanssa samaa matkaa. Meillä molemmilla oli tälle päivälle tavoitteemme: Anni laittaisi kentälle aitatolpat ja sähkölangan kuntoon, minä itse taas tekisin iskän kanssa estetolppia. Anni onnistui ja mie en! Aitaolpat saatiin pystyyn ja lankaakin oli, mutta estekaluston rakentamista varten meiltä puuttui sopivia ruuveja. Tietenkin huomasimme tämän vasta silloin, kun olimme raahanneet paikan päälle kaikki rakennusvälineet sekä kaiken muun tarpeellisen ja tarpeettoman. Eli ei vieläkään esteitä. Hienoa.

Saana tuli ratsastamaan Villellä ja menin seuraamaan sitä kun kentän kunnostustöistä joudin. Kannoimme kaikki puomit ja tolpat pois kentän laitamilta, jotta saisimme koko tilan hyvin ratsastuskäyttöön. Saana meni pellolle ratsastamaan, niin saimme hyvin puuhailtua. Mutta siis, otin Saanasta ja Villestä muutamia kuvia. Sannakin saapui tallille, laittoi Roosan kuntoon ja toi sen mukanaan pellolle. Sanna meni Roosalla hetken, jonka jälkeen Saana vaihtoi ratsua ja minä taas menin Villen kyytiin. Ja Sannasta tuli kuvaaja. Monimutkaista! Itse menin kuitenkin Villellä hetken siinä pellolla. Se tuntui jo heti alkuun mukavalta, sillä olihan se lämmitelty valmiiksi. Ravailin isoja ympyröitä. Välillä tuntui tosi hyvältä, mutta sitten unohdin vaatia tai Ville ei keskittynyt, ja homma ei tuntunutkaan ihan niin hyvältä... Sain kuitenkin hyviä pätkiä, ja Ville oli koko ajan rento ja ravasi reippaasti. Ihan kiva siis! En mennyt pitkään, vaan kävelin sitten Villellä loppukäynnit ja talutin hetken ennen kuin vein sen talliin. Hoidin Villen pois ja kylmäsin jalatkin, sillä ikinä ei voi olla liian varovainen. Sen olen oppinut tässä vuosien varrella. Sanna hoiti samalla Vinskin kuntoon. Kun hepat oli hoidettu niin mie otin Vinskin ja Sanna otti Saanalta Roosan, ja lähdimme käymään pienen maastolenkin. Kamalan sekavaa kun kaikki ratsastaa kaikilla vuorotellen ja kuka on missäkin, mutta joo, menimme siis pienen maastolenkin, johon Vinskikin pääsi pitkästä aikaa mukaan. Kun lähdimme tallin pihasta, niin Ville hirnui pitkään laitumella meidän perään, mikä oli jännä, sillä yleensä se ei osoita tunteitaan. Ainakaan äänellisesti. Lenkillä meni muuten hyvin, mutta kerran säikähdimme tosissamme, että törmäisimme karhuun! Vinski jännittyi ja tuijotteli, ja me luulimme kuulevamme karhun murinaa. Pian kuitenkin heräsimme todellisuuteen ja tajusimme, että murina oli peräisin jostakin metsäkoneesta tai vastaavasta. Vilkas mielikuvitus, minkäs sille mahtaa. Tallilla hoidimme ja ruokimme heppaset, ja sitten ne pääsivätkin tyytyväisinä takaisin laiduntamaan.

Saana ja Ville.

Yritin ottaa hienon taidekuvan...

Roosa söpistelee ennen ratsastusta

Sanna ja Roosa.

Saana ja Roosa.

Naiset hienoina siinä!

Sitten minä ja Ville köpsytellään.

Villen ajatukset: "Hähää ei kiinnosta! Ratsastaisit paremmin!"

Malttoi kuitenkin vielä olla hienommin :)

Huuui! Tämä huppari oli Villen mielestä aivan kammottavan kamala!

Tallilta selvittyäni ilmottauduin vielä lauantain aluemestaruuksiin! Jesjes, alotin jo mielikuvaharjoitukset. Ärsyttäisi taas niin paljon, jos päästään vain muutamasta esteestä yli ennen hylkäämistä. Pitäisi osata itse paremmin ja olla niin hyvä, mutta kun ei ole. Ainakin voi yrittää parhaansa, ja katsotaan sitten mihin se tällä kertaa riittää :)