Isoja esteitä

Meillä on Villen kanssa tosiaan estekisat tulossa lauantaina. Tänään piti päästä estevalkkaan, mutta se ei käynytkään, joten päätimme sitten hypätä kotona. Vieressä oleva iso sänkipelto houkutteli niin paljon enemmän kuin pieni kenttä, että päätimme raahata esteet pellolle. Ihmettelen kyllä, miten jaksoimme nähdä sen vaivan, mutta ei siinä kuitenkaan ollut niin suuri homma, kuin mitä olin aluksi kuvitellut. Villellä oli tänään myös kengittäjä, joten rakennettiin esteet sillä aikaa, kun Ville oli kengitettävänä.

Laillistakin laillisempi kuljetuksemme! Kaksi kuormaa piti viedä ennen kuin oli tarpeeksi kalustoa.

Kun rata oli valmis, hoidimme heppaset kuntoon ja ystävämme Saanakin saapui paikalle valokuvaamaan ja ohjeistamaan meitä. Alkuverkassa sain ohjeeksi taas nostaa kädet ylös, kyynärpäät kiinni kylkiin, jalat taaksepäin, matalampi ja rauhallisempi kevennys... No kyllä se yhteistyö jotenkin alkoi sujua. Verkkasin ravissa myös kevyessä istunnassa, jotta Ville saisi selälle tilaa. Se toimi. Laukassa en pyytänyt muuta kuin eteen päin reippaasti ja reippaasti ja reippaasti. Hyppäsimme aluksi pari pientä ristikkoa ja pienen pystyn. Villeä ei kiinnostanut ollenkaan yksikään este. Se oli laiskan ja innottoman tuntuinen, eikä hypännyt kunnolla. Vaikka Roosa ei ole vielä hypännyt kuin muutamia kertoja, niin se meni hyvin! Vähän näytti kiemurtelevan ennen estettä, mutta melkein meni heti kaikista yli.

En aluksi hahmottanut ihan tätä kuvaa. Kuka istuu ja missäkin ja miten ja mitä?

Haha, Ville näyttää niin innostuneelta!

Kun olimme menneet esteitä pari kertaa yksittäisinä, niin tulimme pienen ratamme. Yhteensä meillä oli viisi estettä, mutta toki radasta sai pidemmän kun hyppi välillä samoja esteitä uudestaan eri suunnista. Menin Villen kanssa kerran radan kun esteet olivat matalalla. Meillä oli yksi erikoisempi estekin, josta ei valitettavasti ole kuvaa, mutta Ville meni senkin yli kun vain pyysin sitä ja olin napakka. Tässä ensimmäisellä radalla Ville oli aluksi hieman laiskahko, mutta loppua kohti se jotenkin innostui jopa! Roosa hyppäsi myös hyvin ja nosti jopa hienosti laukan esteen jälkeen, ja meni sellaista lähes melkein hallittua laukkaa.

Sanna hyppäsi vielä muutamia kertoja Roosan kanssa ristikoita ja sitten nostimme esteitä. Aluksi laitettiin 90cm korkeudelle kolme pystyä sekä hieno laatikko-okserimme taisi olla melko samaa kokoluokkaa. Ysikymppi sujui melkein kuin leikiten, joten nostimme kaksi pystyä metriin. Halusin kokeilla metriä, koska suomenhevosten mestaruusluokassa lauantaina olisi korotettu uusinta eli 100cm, jos nyt ikinä pääsisimme sen perusradan läpi. Suureksi ilokseni sain Villen kyllä innostumaan hyvin radalla. Saimme paljon lisää vauhtia ja intoa tekemiseen. Metrin esteetkin sujuivat ihan ongelmitta. Tajusin nyt viimeistään, että Ville kyllä pystyy hyppäämään hyvin vaikka mitä, kunhan vauhti on kohdillaan ja osaisin itse ratsastaa hyvin. Se vain näköjään tarvitsee tilaa liikkuakseen, meidän pieni kenttämme ei oikein valitettavasti tarjoa mahdollisuuksia sellaiseen. Mutta kuitenkin, nyt ei ainakaan ole huolta siitä että metrin esteet olisivat jotenkin turhan isoja.

Tässä metrin esteellä Ville otti jumboloikan, mutta itse olin valitettavasti ihan jäljessä kaikesta. Sain vähän myödättyä, mutta jäin istumaan ihan hassusti esteen päällä. Ville oli hieno kuitenkin!

Olin niin innoissani siitä, että esteet tuntuivat sujuvan niin kevyen ja helpon tuntuisesti, että sain loistavan päähänpiston! Halusin kokeilla hypätä 110cm Villen kanssa. Joskus kauan sitten olen sen hypännyt kai kerran, mutta siitä on todellakin pitkä aika. Enkä edes muista mentiinkö yli vai ali. No nyt kuitenkin Sanna nosti ystävällisesti kannattimia 10cm ylöspäin ja kokeilin. En hermoile esteiden hyppäämistä, mutta nyt tuli pieni jännitys ja odotus. Ihan turhaan, sillä hyvin se meni! Ville hyppäsi hienosti. Juuri ennen estettä itse lyhensin hieman laukkaa istunnalla, joten tulimme hieman hitaassa temmossa, mutta silti mentiin yli. Askeleet nimittäin sattuivat paljon paremmin niin, joten oli pakko hieman lyhentää. Hyppäsin kolme kertaa. Ensimmäinen kerta oli paras, sillä kahdella viimeisellä jännityin hieman juuri ennen estettä. Onneksi Ville hoiti silti homman hyvin ja olen siihen NIIIIIIIIIIN tyytyväinen :)

110cm! Lentävä pinkki.

 Sen jälkeen aloitin loppuverkat ravissa pitkin ohjin ja annoin Villen venyttää kaulaansa. Sanna tuli kuvailemaan ja Saana meni Roosalla hetken lopuksi. Ville ei tullut edes kovin hikiseksi. Sen kunto on kesän aikana varmasti hieman parantunut, jes! Sillä silloin keväällä se pääsi vähän laskemaan, kun itsellä oli opiskeluiden takia kiireitä. Pitää jatkaa ahkerasti tallilla käyntiä!

Jeee mie oon lamppu!

Hieno Ville, vaikka itse istunkin taas niin kuin sohvalla...

Roosa oli vähän innokas, ja ihmetteli kun Saana kipusi kyytiin.

Tämä kuva on niin outo ja omaperäinen! Mitkä tulee Villen suusta? Jäniksen hampaat? Ei voi kun nauraa ja ihmetellä..

Yhtis! Ja sitten talliin...

Jäi tosi hyvä fiilis tästä hyppykerrasta. Pitäisi vain muistaa kaikki asiat ja pitää pää kylmänä sitten kisoissa esteradalla. Helpommin sanottu kuin tehty taas. No aina voi yrittää kuitenkin. Ratsastuksen jälkeen hoidimme hepat ja syötimme. Sitten korjasimme vielä esteet ja olimme valmiita lähtemään kotiin.