Pettymyksiä

Tosiaan, perjantaina meillä oli ne kisat. Kansalliset isot kisat, joissa osallistuttiin Villen kanssa ensimmäiseen luokkaan, joka oli siis alueluokka ja ihanneaika-arvostelulla. Verkassa Ville oli superhyvä, sain siltä maailman parhaan laukan jopa melkein! Oli siis eteenpäin pyrkivä ja miellyttävä. Kaikki verkkahypyt onnistuivat hyvin ja kauniisti. Ville jopa vaihtoi ensimmäistä kertaa laukan istuinluuli liikkeen mukaan. Ihmejuttu. No, siihen se kaikki ilo loppuikin.

Olin ihan varma, että Ville menisi suht hyvin ja saisimme puhtaan radan. Sijoituksista en edes unelmoinut 80 muun osallistujan joukossa, jotka olivat kansallisen tason ratsukoita "verkkaluokassa". Radalle mentyäni ja lähtömerkin saatuani valmistelin Villen nostamalla laukan, ja siirtämällä sen sitten käyntiin. Hyvin toimi. Nostin laukan uudelleen ja pyysin eteen. Laukka hieman kärsi verkasta, mutta oli silti hyvä Villeltä. Kun lähestyin ensimmäistä estettä, niin Ville vängersi hieman, enkä saanut sitä helposti suoristumaan. Nostin vain kädet ylös, istuin, odotin ja pääsin suht suoralla hepalla esteelle. Ville lähti vähän kaukaa, mutta otti aivan mahtavan jumboloikan! Siis tosi hienon hypyn. Olin tosi tyytyväinen, kunnes tulimme esteelle numero 2. Heti kun sain Villen suoristettua, sen vauhti alkoi hiipua ja se pysähtyi esteen eteen. Hieno homma, mutta yritin uudelleen. Ja taas sama juttu!!! Raivo todellakin kasvoi sisälläni nopeasti. Hylsy sieltä tuli, mutta yritin vielä hypätä ja onneksi sain vikalla kerralla Villen jotenkin hoputettua esteen yli. Voi sitä häpeän määrää :D Eipä sille minkään enää mahtanut, joten otin verkka-alueen ulkopuolella vielä reipasta laukkaa hetken ja sitten ravia. Varmistin apujen toimivuuden ja kävelin. Suututti. Kaiken huipuksi Ville ei suostunut edes menemään koppiin! Se on jo monta vuotta mennyt kiltisti ilman liinoja, mutta nyt ei mennyt. Onneksi liinojen kanssa totteli heti. Huonosti meni siis se reissu. Ainut syy Villen kieltämiselle voisi olla se, että jäin ekalla esteellä ehkä vähän taas kiinni suuhun. Tai sitten Ville pelkäsi estettä, mutta toisaalta ei se kyllä sitä kytännyt. Eli en tiedä. Saana oli myös katsomassa verkkaa ja rataa, eikä sekään osannut sanoa mitä tein väärin. Turhauttavaa.

Lauantaina ja sunnuntaina olin itse häissä, mutta sain Villelle liikuttajat. Hyvin tuo oli ilmeisesti mennyt. Tänään menin itse Annin kanssa tallille ja mentiin kentällä. Ratsastin keskiympyrällä pitkään. Ensin käyntiä jonkin verran reippaasti eteen molempiin suuntiin. Sitten isoa ravia. Sain Villen venyttämään askeliaan ja se meni ihan kivasti. Menin aika pitkällä ohjalla, mutta lopuksi otin ohjat kunnolla tuntumalle ja ravailin hetken loivia kolmikaarisia. Ville tuntui ihan mukavalta, kun olin saanut sen liikkumaan kunnolla. Pitäisi osata itse olla tarkempi ja vaatia kaikki asiat kunnolla läpi. Tästä on hyvä jatkaa ylöspäin ainakin jos ei muuta :D



Sain Saanalta kisakuvatkin!

Ville oli verkassa tosi hyvä ja liikkui niin kivasti laukassa, että tuntui ihan siltä kuin alla olisi ollut aivan eri heppa !

Rakastan tätä kuvaa! Huomaa hyvin, että Ville nauttii hyppäämisestä, sillä minä itse olen kerrankin hyvin kyydissä! Näin sen kuulusi mennä :)

Tässä radan eka este, joka mentiin todellakin kovaa ja korkealta (tai ainakin korkealta), mutta siis loistava hyppy tuli! Omakin asento oli suht hyvä.

Kun laukkasin ykkösesteeltä kakkoselle, niin Saana huomasi kuvista jälkeenpäin, että kantapääni nousivat ja jännityin Villen selässä. Pitkien jälkipuintien jälkeen totesimme, että se on ainut järkevä ratkaisu siihen, miksi Ville kielsi kakkoselle. Jännityin, kun yritin pyytää Villeä menemään eteen.

Tässä lopputulos...

Ja uudestaan...

Harmi, että kolmas kerta toden sanoo. Nimittäin peli vihelletään poikki jo toisesta yrityksestä ja kolmannella kerralla sain Villen esteen yli.

No, aina ei voi voittaa.