Pikainen peltoreissu

Olen lähdössä iltapäivällä junalla kohti Savonlinnaa, joten täytyi tulla tallille jo heti aamusta. Koko kesän olen ajatellut, että pakko, ihan pakko tulla edes kerran tänä kesänä pyörällä tallille. Sitä olen kyllä ajatellut, mutta laiska kun olen, niin enpä ole paljon pyöräillyt. Tänään tilanne oli se, että minulla ei ollut autoa käytettävissä, joten päätin polkaista fillarilla. 

Joo oli pakko ottaa kuva, sillä eihän tätä muuten uskoisi :D

Pääsin perille jopa ja hain Villen laitsalta. Kun se huomasi, että kukaan muu heppa ei lähdekään mukaan, alkoi vänkääminen. Ville näytti juuri siltä, että haluaisi karata. Olin kuitenkin päättäväinen ja sainkin sen sitten hyvin talliin hoidettavaksi. Päätin mennä ratsastamaan taas pellolle, sillä siinä on niin ihanasti tilaa. Alkukäyntien jälkeen ravailin kevyessä istunnassa ja kun olin saanut Villeen liikettä, niin aloin keventää. Menimme isoja ympyröitä ja kaaria. Keskityin lähinnä siihen, että Ville liikkuu ja istun itse hyvin. Laukkasin myös hetken molempiin suuntiin. Ville meni oikeastaan ihan hyvin, eihän me nyt mitään ihmeellistä ja vaativaa tehtykään. Sille tuli yllättävän nopeasti hiki, niin kuin myös itselleni, sillä oli todella lämmin päivä ja aurinko porotti suoraan pellolle. Meidän "treenimme" jälkeen päätin mennä toiselle viereiselle pellolle. Siellä on kiva hiekkakuoppa jossa kävimme. Sitten laukkasimme pellon päästä päähän lujempaa. Ville oli kiva kun se teki juuri mitä pyydettiin ja käyttäytyi hyvin. Ravasin laukan jälkeen vielä hetken pidemmällä ohjalla rennosti ja sitten kävelimme peltoja pitkin takaisin tallille. Ei siis ollut kummoinen ohjelma tänään, mutta ainakin sain molemmille hikeä pintaan! Ja oli kiva tunne mennä Villen kanssa pitkin peltoja, kun se kuunteli ja halusi mennä sinne minne minäkin. Tai en tiedä halusiko, mutta ainakin meni :D

Otin ennen ratsastusta pari kuvaa kun Ville poseerasi niin kivasti!

Nätti poika ♥

Tuollaisella pellolla ratsastin. Tämä on siis se, mikä on aivan tallin vieressä.

Innokkaana tallin pihalle, missä uljas vihreä pyöränikin odottaa!

Ville oli heti innokas piehtaroimaan, sillä huuhdoin siltä enimmät hiet pois ja viilensin oloa.

Varjoyhtis :3

Uittamassa

Vihdoinkin se kauan suunniteltu uittoreissu toteutui! Jes! Meninme Sannan töitten jälkeen tallille. Reissuun päästiin hieman ennen viittä. Ratsastimme aluksi metsä- ja hiekkatietä pitkin, mutta sitten reitillemme osui muutamia puituja peltoja, joiden läpi päätimme oikaista. Ravailimme reippaasti ja oli tosi kivaa. Yhdellä pellolla Sanna päästi Roosalla vähän lujempaa, niin että me Villen kanssa nelistettiin perässä. Aluksi Ville meinasi olla hieman jäärä, mutta sain sen nopeasti haltuun. Villellä oli niin kivaa, että se kesken laukan heitti pari ilopukkia ja itse vain nauroin ja annoin mennä. Se oli hauskaa se! Pelloilta tulimme hiekkatielle, jossa kävelimme kun oli soraa ja ravailimme kun oli pehmeää hiekkaa. Reilun puolen tunnin ratsastuksen jälkeen saavuimme rannalle.

Aluksi näytti siltä, että kumpikaan heppa ei suostu järveen. No sitten Roosa meni ensin ja Ville saatiin kun itse vedin ohjista ja Saana työnsi takaa. Saana oli siis kävellyt koirien kanssa rannalle ottamaan meistä kuvia. Ville ja Roosa puljasivat molemmat matalassa vedessä innoissaan. Villeä en kuitenkaan saanut kovin syvälle, joten tulin pois selästä. Taluttamalla Ville tuli aika syvälle, mutta ei se koko reissun aikana uinut kuin ehkä juuri kaksi askelta. Oli kuitenkin hauskaa! Lopuksi kun vein Villen syvemmälle, niin se jotenkin sekosi. Tai sen silmät muljahteli vähän, se puljasi kamalasti kuolaimen kanssa eikä oikein kuunnellut mitään. Lisäksi Ville vielä vähän korisi ja puhisi, että ehkä sitä hieman jännitti ja pelotti. Olin vielä sen kanssa matalassa vedessä hetken ja tulin pois kun se oli rauhoittunut. Uittamisen jälkeen laitettiin itsellemme vaatteet takaisin ja hepoille varusteet ja lähdettiin kotimatkalle.

Kotimatka ei sujunutkaan sitten yhtä hyvin. Roosa kävi aika kuumana ja Villekin oli hieman rasittava. Kun koitimme laukata, niin kumpikaan ratsu ei tahtonut kestää käsissä. Jäi vähän huono maku, joten kun saavuimme maailman isoimmalle pellolle, otimme laukan ja testasimme uudestaan. Roosa pinkaisi matkaan aika sutjakasti. Ville lähti ensin vähän omia aikojaan taas, mutta sain sen tosi nopeasti hallintaan. Ja oli muuten yksi hienoimmista hetkistä ikinä hevosen selässä! Se vapauden tunne! Kiidimme Villen kanssa yhteisymmärryksessä valtavaa peltoa pitkin ja lääniä riitti. Oli niin mahtia, että huusin Sannallekin jotain "jeeee oon VAPAA" tai muuta vastaavaa yhtä typerää :D no kuitenkin, oli mieleenpainuva hetki tämä, ja jopa positiivisessa mielessä!

"Kaikki hyvä loppuu aikanaan" -sanonta pitää todella hyvin paikkaansa, ainakin jos puhutaan meidän tallipäivistä. Tosin sanonta pitäisi muuttaa muotoon "kaikki hyvä loppuu ja nopeasti". No kuitenkin, ratsastimme siis tämän todella valtavan pellon kauimmaiseen nurkkaan ja suunnitelmanamme oli päästä jonkun ojan yli läheiselle hiekkatielle ja sieltä tallille. Homma ei ollutkaan niin yksinkertainen. Nimittäin toisella puolella peltoa oli todella leveä oja täynnä vettä ja puita, joten sitä kautta en olisi ikipäivänä mennyt millään hevosella. Toisella puolella taas oli pienempi oja, mutta sen jälkeen maa nousi lähes kohti suoraan pari metriä ylöspäin, joten sekin olisi ollut mahdoton reittivalinta. Ainut vaihtoehto oli kääntyä takaisin ja etsiä toinen reitti. Lopulta pääsimme tutulle hiekkatielle, josta oli enää lyhyt matka tallille. Kävelimme loppumatkan, sillä ravaaminen tuntui siinä vaiheessa jo liian rasittavalta. Lopulta pääsimme tallille takaisin.

Jälkeenpäin tarkasteltuna reissu oli kuitenkin todella hyvä! Teimme sen, mitä koko kesän olimme miettineet tekevämme vielä joskus.

Miulla ainakin oli hauskaa ilmeestä päätellen

Roosa jaksoi poseerata, kaunis tytteli!

Villeä sai pidellä välillä tosissaan, jos halusi sen pysyvän paikallaan edes hetken

Villekin malttoi jopa kaksi sekuntia seisoa nätisti paikallaan.

Uhkarohkea tempaus!

Tänään menin tallille Annin ja Sannan kanssa. Hain Villen ja Sannan haki Roosan, ja pistettiin hepat kuntoon. Ei tarvinnut kuin harjata ja laittaa suojat. Päätin nimittäin olla taas tyhmänrohkea: jätin satulan ja suitset pois. Laitoin päitsiin vain ohjat kiinni ja sitten menoksi! Sanna teki samoin Roosan kanssa. Mentiin taas tallin viereiselle isolle pellolle. Käveltiin yhdessä hetki ja sitten ravailin Villen kanssa. Välillä Ville meni tosi nätisti kun pidin ohjat ihan löysinä ja keskityin istunnalla säätelemään sen ravia. Käytti nimittäin tosi hyvin selkää ja takajalkojaan! Mutta välillä Villellä on myös se oma tahto... Sille sai siis vähän muistuttaa, että kuka määrää suunnan. Ratsastus ei todellakaan ollut täydellisen kaunista yhteistyötä koko ajan. Mutta ihan hyvin se meni, ainakin välillä :D Laukkasin myös hieman laajoilla ympyröillä. Ville oli kivan reippaan tuntuinen ja innokas. Välillä vähän liian innokas menemään pellon laidalle missä Roosa oli. Sain kuitenkin yllättävän hyvin Villen menemään sinne mihin halusin. Luulin, että tulos olisi ollut lähes katastrofaalinen, niin siihen nähden meni ihan hyvin. Lopuksi ravailin ihan hetken ja sitten taluttelin Villeä vielä vähäsen. Ja suureksi riemukseni huomasin, että molemmat takasuojat olivat lentäneet! Ja vielä molemmat!! Äääh, onneksi pelto on tosi iso. Hetken etsin niitä tuloksetta, ja päätin siirtää etsinnät seuraavaann päivään. Tai viikkoon.. No jos ne vielä joskus löytyisivät.

Ville meinasi innostua liikaa!

Ihme ja kumma, mutta tänään me ihan oikeasti Annin kanssa maalattiin puomeja! Ihan oikeasti. Harmiksemme valkoinen oli tosi vähissä, eikä saatu kovin paljon vaaleanpunaista maalia, mutta kuitenkin kolme vaaleanpunaista puomia tuli. Meillä oli iso keltainen pönttö keltaista, ja keksittiin että JEE, tehdään paljon oranssia maalia. No eihän siitä oranssia tullut tietenkään mitenkään. Saatiin persikan väristä maalia iso astiallinen. Ensin se tuntui ihan typerältä väriltä, mutta kun maalattiin sillä, niin se olikinn ihan kiva! Tehtiin siis persikan värisiä puomeja, joissa on vaaleansinisiä raitoja. Niitä saatiin neljä kappaletta. Lopputulos on vielä vain vähän yllätys, sillä ulkona alkoi olla niin pimeä viimeisen kahden puomin kohdalla, ettei oikein edes nähnyt mitä maalasi. Mutta jos ne näyttäisi ainakin kaukaa hyvältä :D

Takaisin tallihommiin!

Jeees, tänään palasin siis viikon mittaiselta "lomaltani", jossa otin hetken lomaa hevosista. Oli hieman outoa palata tallille kun Doni-ponia ei enää ollutkaan siellä... Mutta nyt se on paremmassa paikassa, eikä joudu enää kipuilemaan jalkansa takia. Varmasti näin on parasta, vaikkei se siltä heti tunnu.

Ville on nyt ollut liikuttamatta sen viikon rokotuksen jälkeen. Mittasin vielä kuumeen tänään ja ei ollut yhtään koholla. Päätin siis laittaa suitset päähän ja hypätä selkään. Menin tallin viereiselle isolle pellolle, joka oli juuri sopivasti puitu. Kävelin pellon kokonaan ympäri, sitten ravasin jopa pienen pätkän ja sitten taas kävelin. Ja kävelin. En siis tehnyt muuta vielä tänään. Ville oli kuitenkin kivan reipas ja energinen ja valpas. Anni oli kanssani tallilla ja otti meistä pari kuvaa myös :)

Päätettiin tänään, että voisimme vihdoinkin huomenna maalata niitä puomeja! Suunniteltiin jo vähän toimintasuunnitelmaa ja mietittiin myös estetolppien tekemistä jos niitäkin saisi joskus aikaiseksi. Saa nähdä...