Roosa jäi eilen saikulle jalkahaavansa takia, joten se on nyt hetken pois pelistä. Metsästin itselleni siis toisen maastokaverin, Annin. Itse menin pitkästä aikaa Vinskillä ja Anni otti Villen, niin pääsimme maastoilemaan yhdessä pitkästä aikaa! Vinski ei yleensä tahdo heti antaa kiinni laitumelta tai tarhasta, eikä sillä nyt ollut edes päitsiä päässä (se on vähän lomaillut ja kasvattanut itsensä kaksinkertaiseksi), joten epäilin ettei se antaisi ikinä suosiolla kiinni. Yllätys oli kuitenkin positiivinen, kun Vinski käveli suoraan luokseni ja antoi pujottaa riimun päähän. Laitoimme hepat kuntoon, hyppäsimme ratsaille ja lähdimme köpöttelemään.
Kävelimme ensin hyvin, minkä jälkeen siirryttiin raviin ja ravailtiin suht pitkä pätkä. Kokeilin Vinskin kanssa aavistuksen reippaampaa ravia, jotta Ville mahtuisi laukkaamaan perässä, mutta siitä Vinski hieman hermostui. Se yritti peitsailla ja laukata ja vaikka mitä, mutta suostui loppujen lopuksi ravaamaan melko hyvin kun vaadin pohkeella eteen ja hieman pidin sitä ettei laukka noussut. Hiekkateiden jälkeen siirryimme pienelle metsäosuudelle, joka on ehdoton lempparini! Paksu neulasmatto peittää puiden katveessa olevan tien. Koitin ravata taas hieman reippaampaa ravia ylämäkeen, mutta Vinski oli ehdottomasti sitä mieltä, että nyt laukataan! Ja Vinskillä kun ei saisi vielä laukata. Kyllähän siihen mäkeen siis pari laukka-askeltakin mahtui ennen kuin sain Vinskin rauhottumaan. Kotiin päin mentäessä Vinski alkoi taas tuttuun tapaan kuumua. Yritin korjailla omaa istuntaani tasapainoisemmaksi, pitää käden vakaana ja rentona, keventää rauhallisesti ja rennosti, ja kyllä vain, se auttoi! Alkuhätäilyjen jälkeen Vinski rauhottui ja pystyin jopa antamaan sille hieman ohjaa ilman, että olisimme olleet valonnopeudella tallilla. Juttelin Vinskille koko ajan ja se kuunteli. Jäi pitkästä aikaa tosi hyvä fiilis Vinskin kanssa maastoilusta :) Viime kertoina kun olen mennyt sillä, niin ollaan edistytty selvästi tuon kuumumis-ongelman suhteen. Villekin meni maastossa hyvin turvallisesti Vinskin perässä. Kaikin puolin onnistunut reissu.
Roosan jalasta sen verran, että se oli hieman ehkä auennut, mutta mennyt kuitenkin parempaan suuntaan. Hyvä näin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti