Päivähän alkoi hyvin, kun menin hakemaan villeä laitumelta. Ville, Vinski ja Doni oli erotettu langoilla Roosan laitumesta. Menin hakemaan Villeä laitumeltaja olin juuri avannut portin Roosan laitumen puolelle ja taluttamassa Villeä sinne, niin Vinski hyppäsi laitumeltaan hirmuisen loikan suoraan miun jalan päälle. Onneksi oli turvakärjelliset kengät! Siinä perässä tietysti myös Doni juoksi toiselle laitumelle, ja ajojahti saattoi alkaa. Ville saatiin talliin, jonka jälkeen pienen suunnittelun ansiosta saimme suht helposti Roosan myös pois laitumelta ja Vinskin ja Donin takaisin omalle puolelleen. Eli tämä karkuri-tarina päättyi melkein onnellisesti, jos kipeää jalkaani ei lasketa mukaan. Hoitelin Villen kuntoon ja rakentelin myös kentälle hieman esteitä. Tämän päivän tarkoituksena oli parantaa rentouttani, suoria linjoja ja laukan rytmiä.
Alkukäyntien jälkeen verryttelin ravissa kevyessä istunnassa. Suorat tiet, reagointi pohkeeseen ja pidättäviin apuihin ja hyvät kulmat. Kevyessä ravissa verrytely oli hyvä idea, sillä kun jatkoin keventäen, niin sain heti villellä hyvin takajalkoja alle. Se kulki tosi nätisti ja kuunteli hyvin apuja. Tosin hieman aktiivisempi olisi saanut olla taas vaihteeksi. Ja ainiin, siis ystäväni Saana oli pitämässä meille hyppytuntia. Sain sopivasti huutoa. Varsinainen treeni aloitettiin yksinkertaisesti ravaamalla pituushalkaisijaa pitkin opettajaa kohden, joka kertoi jos heppa oli vähänkin kierossa. Tehtiin sama myös laukassa. Muutaman hyvän suoran linjan jälkeen kävelin hetken ja sitten aloitettiin hypyt. Aluksi tulin pari metriä uran sisäpuolella olevaa estettä, joka oli pieni ristikko, jonka edessä oli maapuomi. Huutoa sain kulmien ratsastuksesta, sillä välillä ne vähän venähtivät ja Ville luisti ulos. Sain tämän onneksi hyvin korjattua. Suorat linjat esteelle onnistuivat aika hän hyvin, mutta välillä tapahtui pientä luistamista. Sama harjoitus tehtiin myös laukassa. Laukassa sain useasti hyvän kulman ratsastettua, mutta sen jälkeen olin niin onnellinen, että unohdin keskittyä suoraan linjaan. Ville pääsi siis hieman kiemurtelemaan. Kuitenkin saimme molempiin suuntiin hyvät ylitykset pienestä ristikosta. Samalla tein harjoitusta, jossa täytyi laskea laukka-askelia numeroina koko lähestymisen ajan. Harjotuksessa huomasin yllätyksekseni, että jännityin hypyissä! Idea on siis se, että numerot pitää sanoa rauhallisella ja tasaisella äänellä, mutta jos alkaa korottamaan ääntään tai puhumaan hätäisesti, niin tietää että jännittyy estettä kohti mentäessä. Minulle ei ollut ikinä tullut mieleenikään, että jotenkin jännittyisin, sillä en todellakaan ole koskaan pelännyt tai stressanut hyppäämistä. Harjoituksen myötä huomasin kuitenkin, että jännitin lihaksiani ja jäykistyin hepan kyydissä, kun niin kovasti yritin puskea sitä estettä kohti. Tämä johtuu luultavasti siitä, kun Ville on ollut aiemmin laiska ratsastaa ja joskus kieltänyt esteille. Aloin laulaa hämähämähäkki-laulua, jonka koin olevan hyvä rentoutus kappale :D Huomasin, että se toimi, sillä saimme paljon rennompia lähestymisiä ja hyppyjä. Lopuksi korotettiin toiselle pitkälle sivulle uran sisäpuolelle 80cm okseri ja toiselle sivulle 90cm pysty. Yksittäisten esteiden hyppäämisessä tuli vasempaan kierrokseen ongelmia, sillä kun Ville luisti käännöksen jälkeen lapa edellä ulos, niin yritin korjata sitä huomaamattani laskemalla käsiä ja viemällä niitä ihan väärään suuntaan. Koko loppu tunnin ajan Saana siis karjui: "KÄDET YLÖS, RENTOINA, JA TUNTUMA KYYNÄRPÄIHIN!" Yritin parhaani mukaan toteuttaa tätä. Totta oli, että kun nostin kädet, niin Ville suoristui huomattavasti paremmin, kuin jos yritin vain väännellä ja käännellä sen päätä koko ajan jonnekin suuntaan. Pitäisi siis antaa hevosen tehdä enemmän rauhassa töitä. Saatiin onnistuneet loikat molemmille esteille, jonka jälkeen siirryin ravailemaan loppuraveja pidennetyin ohjin. Loppukäyntien ajan käytiinkin Saanan kanssa palaveria siitä, mikä meni hyvin ja mitä pitäisi parantaa. Kaiken kaikkiaan onnistunut ja valaiseva oppitunti, iso kiitos siitä Saanalle! :) Hoidin Villen vielä harjaamalla ja kylmäämällä huolellisesti jalat linimentin kera. Villen päivän kohokohta oli tietenkin ruokinta, jonka jälkeen se pääsi takaisin nauttimaan "vapaudesta".
Tiedän kyllä, että kädet jämähtivät ihan paikoilleen ja siinä on vielä kehittämistä, mutta kaikki aikanaan..
Tämä okseri sujui hyvin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti