Nojuu, päätin siis rohkeana ja reippaana tyttönä osallistua pitkästä aikaa koulukisoihin. Lappeenrannassa Hubertuksella tämmöiset järjestettiin seuratasolla. Ilmottauduin mahdollisimman helppoon luokkaan, eli C-merkin kouluohjelmaan.
Tätä ollaankin nyt Villen kanssa tämä viikko harjoiteltu ja koulua väännetty muutenkin. Ville on ollut tosi hyvä! Siis oikeasti. Olen saanut sen kanssa radan suoritettua läpi tosi hienosti ja muutenkin koulu on tuntunut mukavalta ja sujuvalta. Sopivaa vauhtia ja puhtia on ollut.
Kaikesta voimme siis päätellä, että Villellä ja miulla olisi varmasti ollut homma hallussa noinkin helpossa ohjelmassa. Tietenkään ei ollut. Ulkona verkkasin vähäsen ja juttu toimi hyvin. Maneesin päätyyn sai mennä verkkaamaan neljä ratsukkoa kerrallaan, joten kun seitemäs meni radalle, sain mennä maneesiin. Itse lähdin yhdentenätoista. Aluksi Ville oli verkassa ihan mukava, mutta koko ajan sen vauhti ja reagointi hiipui. Lopuksi se ei kuunnellut enää ollenkaan eteenpäin ajavia apuja ja tiesin, että peli olisi menetetty. Siellä maneesissa kun ei enää saanut raippaakaan käyttää. Yritin epätoivoisesti potkia kannuksilla ja vaikka mitä, mutta tuloksetta kaikki. Itkuhan siinä meinasi tulla.
Ja eikun radalle! Päätin yrittää kaikesta huolimatta parhaani. Pituushalkaisijalle ratsastus ja tuomarin tervehdyn sujuivatkin ihan hyvin, mutta siihen se ilo loppuikin. Ravi oli TODELLA hidasta, lyhyttä ja laiskahkoa. Sain koko ajan hoputtaa Villeä, jottei se olisi siirtynyt käyntiin. Tietysti tässä istuntani oli jäykkä ja jännittynyt ja vaikka mitä muuta pahaa. Sain kaikki liikkeet suoritettua vaadituissa paikoissa tarkalleen. Se olikin sitten se ainut hyvä juttu :D En saanut jokaiseen kulmaan ratsastettua niin syvälle kun olisin halunnut, mutta tuomari kuitenkin oli kirjoittanut, että ratsastin siistit tiet ja kulmat ymsyms. Laukka oli JÄRKYTTÄVÄÄ. Oikeasti. Kamalaa. Hirveää. Eli Ville kyllä laukkasi, ainakin suurimman osan ajasta. Se meinasi koko ajan tippua raville ja laukka oli niin nelitahtista, ettei se varmasti ole ikinä ollut niin kamalaa. Tuntui samalta, kuin koittaisi pyörittää todella painavaa puunrunkoa. Kun kohdistaa kaikki voimansa siihen, se pyörähtää kerran, mutta pysähtyy taas paikoilleen. Kohdistin kaikki voimani Villeen ja sain sen laukkamaan melkein kokonaan ilman raviaskelia. Jes hieno homma. No ei auttanut, loppu meni ihan ookoo, parhaimmat pisteet sain alun ja lopun pituushalkaisijoista ja tervehdyksistä, jotka olivatkin ainoat hetket, jolloin Ville tuntui olevan puoliksi edes hereillä. Olin jo radan puolen välin jälkeen varma, että pyörtyisin ja happi loppuisi, sillä jouduin niin kovin patistamaan Villeä. Teki mieli vaan juosta itkien pois. No sitä en kuitenkaan tehnyt, vaikka lähellä oli :D
Pieni pettymyshän tuo oli. Olin kuvitellut, että menisimme yhtä hyvin kuin kotona ja silloin olisimme menneet oikeasti aika hyvin ja olisi ollut hyvät mahdollisuudet sijoittua. Onneksi Ville osaa aina tehokkaasti masentaa omistajansa, joten eihän sieltä mitään sijoituksia tullut. Tosi paha mieli ja sellainen olo, että oli muuten ekat ja vikat koulukisat taas vähään aikaan!
Tuloksemme oli jotain päälle 61%. Suunnilleen joka kohdassa taisi lukea "energisemmin", muuten olisi ollut ihan hyvä. Poikaystäväni oli taas hevosenhoitajani ja otti videon koko suorituksesta, mutta se on niin kamalaa katsottavaa, että en halua sitä edes mihinkään julkisesti laittaa. Eipä sitä tarvinnut muitakaan kuvia oikein ottaa, joten todistusaineistoa ei nyt ole saatavilla. Jos tämä pettymys joskus poistuu, niin voin harkita uudelleen yritystä kouluradoilla :D Mutta saa nähdä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti