No mutta homma kävi vain helpommaksi, sillä molemmissa korkeuksissa oli sama rata. Ja tietenkin tuo 70cm oli seuraluokka, mutta samapa tuo. Kävelin ja opettelin radan (joka oli helppo) ja sitten menin laittamaan Villeä. Verkkasin vähän sileällä, kevyessä istunnassa ravia, kevyttä ravia ja laukkaa. Menin vain sen verran, että sain avut läpi ja hepan reippaaksi. Verkkaesteitä hyppäsin tasan kaksi kertaa :D Ensin pystyn, sitten heti okserin. Ville tuntui niin mukavalta, että ajattelin olla rasittamatta sitä enempää kuin tarve vaatii. Vuoroni oli viidentenä, eli melko pian kisojen alkamisen jälkeen. Joku kuka meni juuri ennen omaa vuoroani, oli tipahtanut selästä... No ihan kiva juttu, pitää yrittää itse kestää menossa mukana.
Verkkaesteeksi maneesissa sai hypätä esteen numero neljä. Hyppäsin sen onnistuneesti, tervehdin ja sain lähtomerkin. Keskityin pitämään hermoni kurissa, kädet ylhäällä vierekkäin, kyynärpäät kiinni kyljissä, antamaan Villelle tilaa mennä, MYÖTÄÄMÄÄN kunnolla. Aluksi rata sujui todella hyvin! Muuri ei tuottanut mitään ongelmia. Seuraava huolenaiheeni oli sarja, mutta sekin sujui oikein mukavasti. Jossain vaiheessa aloin kuitenkin patistamaan Villeä liikaa eteen, joten jännityin jaloista, eikä Ville tietenkään liikkunut ainakaan reippaammin. Kuitenkin selvisimme perusradasta ja heti sen perään uusinnasta. Nollarata! Koko paketti meni suht siististikin vielä! Jes, olin tyytyväinen. Myöhemmin selvisi, että olimme juuri ensimmäiset, jotka eivät sijoittuneet. No ihmekös tuo, just mun tuuria. Aina käy noin :D
Toiselle radalle verkkasin suunnilleen samalla tavalla. Lämmittelyhyppyjä otin taas vain kaksi, sillä en kokenut tarvetta enempään hyppyyttämiseen. Lähdin yhdeksäntenä matkaan luottavaisin mielin. Ja hyvä että lähdin, sillä tämä 80cm meni vielä paremmin kun edellinen. Ilmeisesti molemmat saatiin niin paljon varmuutta onnistuneesta seiskakympistä, että nyt meno maistui. Yksi selvä "epäonnistuminen" tuli. Ja tietenkin ongelmakohdassamme, eli sarjalla. Perusrata oli siisti, mutta uusinnan sarjassa tuli siis pieni virhe. Ratsastin lyhyen tien, mikä ei ollut sinänsä se ongelma. Hankaluuksia tuli, kun en saanut Villeä suoristumaan ennen sarjaa, vaan vänkäsimme ja väänsimme ja Ville luisti ulos kohti esteen oikeaa reunaa. Onneksi selvisimme puhtaasti tämänkin radan alusta loppuun, ja nyt pitää vain ottaa oppia virheistään. Muuten olen erittäin tyytyväinen koko päivään!
Iloista oli huomata, kuinka paljon tasapainoisempaa menomme on nyt. Laukanvaihdot ovat aina tuottaneet kamppailua ja hankaluuksia: Ville ei tahdo vaihtaa, painaa päätä alas, pidätteet ei mene läpi, tulee ristilaukka ja siinä sitten yritetään hypätä. Nyt kuitenkin en ehtinyt edes kunnolla ajatella suunnan muutosta, kun Ville jo oman istuntani mukaan vaihtoi itse laukan. Vieläkään laukanvaihto ei tullut lennosta, mutta Ville vaihtoi sen itse yhden raviaskeleen kautta. Matkamme siis jatkui koko ajan jouhevasti eteenpäin, emmekä jumittuneet ravilemaan ja ristilaukkailemaan jonnekin.
 |
| Oli ihmeellistä, että Villellä oli kerrankin jotain "poikavärejä" päällä! Ehkä se sen takia suostui hyppäämään kaikki esteet :D |
Omasta toiminnasta vielä sen verran, että pitäisi muistaa AINA kunnollisemmat myötäykset. Nyt muistin paremmin (laitoin Villelle rusetin ylös harjaan ja sinne rusetille asti piti työntää aina hypyssä kädet), mutta siltikin joskus käteni ovat jossain ihan väärässä osoitteessa.
Kaikinpuolin olen tosi tyytyväinen. Meno on vielä esteradoille hidasta, mutta nyt se on ainakin muuten mallikkaampaa. Tai ainakin tämän kerran oli :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti