Koulukisat.....

Nojuu, päätin siis rohkeana ja reippaana tyttönä osallistua pitkästä aikaa koulukisoihin. Lappeenrannassa Hubertuksella tämmöiset järjestettiin seuratasolla. Ilmottauduin mahdollisimman helppoon luokkaan, eli C-merkin kouluohjelmaan.

Tätä ollaankin nyt Villen kanssa tämä viikko harjoiteltu ja koulua väännetty muutenkin. Ville on ollut tosi hyvä! Siis oikeasti. Olen saanut sen kanssa radan suoritettua läpi tosi hienosti ja muutenkin koulu on tuntunut mukavalta ja sujuvalta. Sopivaa vauhtia ja puhtia on ollut.

Kaikesta voimme siis päätellä, että Villellä ja miulla olisi varmasti ollut homma hallussa noinkin helpossa ohjelmassa. Tietenkään ei ollut. Ulkona verkkasin vähäsen ja juttu toimi hyvin. Maneesin päätyyn sai mennä verkkaamaan neljä ratsukkoa kerrallaan, joten kun seitemäs meni radalle, sain mennä maneesiin. Itse lähdin yhdentenätoista. Aluksi Ville oli verkassa ihan mukava, mutta koko ajan sen vauhti ja reagointi hiipui. Lopuksi se ei kuunnellut enää ollenkaan eteenpäin ajavia apuja ja tiesin, että peli olisi menetetty. Siellä maneesissa kun ei enää saanut raippaakaan käyttää. Yritin epätoivoisesti potkia kannuksilla ja vaikka mitä, mutta tuloksetta kaikki. Itkuhan siinä meinasi tulla.

Ja eikun radalle! Päätin yrittää kaikesta huolimatta parhaani. Pituushalkaisijalle ratsastus ja tuomarin tervehdyn sujuivatkin ihan hyvin, mutta siihen se ilo loppuikin. Ravi oli TODELLA hidasta, lyhyttä ja laiskahkoa. Sain koko ajan hoputtaa Villeä, jottei se olisi siirtynyt käyntiin. Tietysti tässä istuntani oli jäykkä ja jännittynyt ja vaikka mitä muuta pahaa. Sain kaikki liikkeet suoritettua vaadituissa paikoissa tarkalleen. Se olikin sitten se ainut hyvä juttu :D En saanut jokaiseen kulmaan ratsastettua niin syvälle kun olisin halunnut, mutta tuomari kuitenkin oli kirjoittanut, että ratsastin siistit tiet ja kulmat ymsyms. Laukka oli JÄRKYTTÄVÄÄ. Oikeasti. Kamalaa. Hirveää. Eli Ville kyllä laukkasi, ainakin suurimman osan ajasta. Se meinasi koko ajan tippua raville ja laukka oli niin nelitahtista, ettei se varmasti ole ikinä ollut niin kamalaa. Tuntui samalta, kuin koittaisi pyörittää todella painavaa puunrunkoa. Kun kohdistaa kaikki voimansa siihen, se pyörähtää kerran, mutta pysähtyy taas paikoilleen. Kohdistin kaikki voimani Villeen ja sain sen laukkamaan melkein kokonaan ilman raviaskelia. Jes hieno homma. No ei auttanut, loppu meni ihan ookoo, parhaimmat pisteet sain alun ja lopun pituushalkaisijoista ja tervehdyksistä, jotka olivatkin ainoat hetket, jolloin Ville tuntui olevan puoliksi edes hereillä. Olin jo radan puolen välin jälkeen varma, että pyörtyisin ja happi loppuisi, sillä jouduin niin kovin patistamaan Villeä. Teki mieli vaan juosta itkien pois. No sitä en kuitenkaan tehnyt, vaikka lähellä oli :D

Pieni pettymyshän tuo oli. Olin kuvitellut, että menisimme yhtä hyvin kuin kotona ja silloin olisimme menneet oikeasti aika hyvin ja olisi ollut hyvät mahdollisuudet sijoittua. Onneksi Ville osaa aina tehokkaasti masentaa omistajansa, joten eihän sieltä mitään sijoituksia tullut. Tosi paha mieli ja sellainen olo, että oli muuten ekat ja vikat koulukisat taas vähään aikaan!

Tuloksemme oli jotain päälle 61%. Suunnilleen joka kohdassa taisi lukea "energisemmin", muuten olisi ollut ihan hyvä. Poikaystäväni oli taas hevosenhoitajani ja otti videon koko suorituksesta, mutta se on niin kamalaa katsottavaa, että en halua sitä edes mihinkään julkisesti laittaa. Eipä sitä tarvinnut muitakaan kuvia oikein ottaa, joten todistusaineistoa ei nyt ole saatavilla. Jos tämä pettymys joskus poistuu, niin voin harkita uudelleen yritystä kouluradoilla :D Mutta saa nähdä..

Alue-estekilpailut, HubS

Toden totta, tänään oli taas odotettu kisapäivä. Ilmottauduin 70&80cm radoille. Tuntui niin typerältä, sillä en edes muista kuinka monta vuotta sitten olen Villellä noin pientä rataa hypännyt. Esteet näyttivätkin niin naurettavan pieniltä :D Halusin kuitenkin saada Villen kanssa pitkästä aikaa puhtaan radan. Ei oikein huvittaisi taas käydä hyppämässä yhtä estettä ja lähteä kotiin...

No mutta homma kävi vain helpommaksi, sillä molemmissa korkeuksissa oli sama rata. Ja tietenkin tuo 70cm oli seuraluokka, mutta samapa tuo. Kävelin ja opettelin radan (joka oli helppo) ja sitten menin laittamaan Villeä. Verkkasin vähän sileällä, kevyessä istunnassa ravia, kevyttä ravia ja laukkaa. Menin vain sen verran, että sain avut läpi ja hepan reippaaksi. Verkkaesteitä hyppäsin tasan kaksi kertaa :D Ensin pystyn, sitten heti okserin. Ville tuntui niin mukavalta, että ajattelin olla rasittamatta sitä enempää kuin tarve vaatii. Vuoroni oli viidentenä, eli melko pian kisojen alkamisen jälkeen. Joku kuka meni juuri ennen omaa vuoroani, oli tipahtanut selästä... No ihan kiva juttu, pitää yrittää itse kestää menossa mukana.

Verkkaesteeksi maneesissa sai hypätä esteen numero neljä. Hyppäsin sen onnistuneesti, tervehdin ja sain lähtomerkin. Keskityin pitämään hermoni kurissa, kädet ylhäällä vierekkäin, kyynärpäät kiinni kyljissä, antamaan Villelle tilaa mennä, MYÖTÄÄMÄÄN kunnolla. Aluksi rata sujui todella hyvin! Muuri ei tuottanut mitään ongelmia. Seuraava huolenaiheeni oli sarja, mutta sekin sujui oikein mukavasti. Jossain vaiheessa aloin kuitenkin patistamaan Villeä liikaa eteen, joten jännityin jaloista, eikä Ville tietenkään liikkunut ainakaan reippaammin. Kuitenkin selvisimme perusradasta ja heti sen perään uusinnasta. Nollarata! Koko paketti meni suht siististikin vielä! Jes, olin tyytyväinen. Myöhemmin selvisi, että olimme juuri ensimmäiset, jotka eivät sijoittuneet. No ihmekös tuo, just mun tuuria. Aina käy noin :D

Toiselle radalle verkkasin suunnilleen samalla tavalla. Lämmittelyhyppyjä otin taas vain kaksi, sillä en kokenut tarvetta enempään hyppyyttämiseen. Lähdin yhdeksäntenä matkaan luottavaisin mielin. Ja hyvä että lähdin, sillä tämä 80cm meni vielä paremmin kun edellinen. Ilmeisesti molemmat saatiin niin paljon varmuutta onnistuneesta seiskakympistä, että nyt meno maistui. Yksi selvä "epäonnistuminen" tuli. Ja tietenkin ongelmakohdassamme, eli sarjalla. Perusrata oli siisti, mutta uusinnan sarjassa tuli siis pieni virhe. Ratsastin lyhyen tien, mikä ei ollut sinänsä se ongelma. Hankaluuksia tuli, kun en saanut Villeä suoristumaan ennen sarjaa, vaan vänkäsimme ja väänsimme ja Ville luisti ulos kohti esteen oikeaa reunaa. Onneksi selvisimme puhtaasti tämänkin radan alusta loppuun, ja nyt pitää vain ottaa oppia virheistään. Muuten olen erittäin tyytyväinen koko päivään!

Iloista oli huomata, kuinka paljon tasapainoisempaa menomme on nyt. Laukanvaihdot ovat aina tuottaneet kamppailua ja hankaluuksia: Ville ei tahdo vaihtaa, painaa päätä alas, pidätteet ei mene läpi, tulee ristilaukka ja siinä sitten yritetään hypätä. Nyt kuitenkin en ehtinyt edes kunnolla ajatella suunnan muutosta, kun Ville jo oman istuntani mukaan vaihtoi itse laukan. Vieläkään laukanvaihto ei tullut lennosta, mutta Ville vaihtoi sen itse yhden raviaskeleen kautta. Matkamme siis jatkui koko ajan jouhevasti eteenpäin, emmekä jumittuneet ravilemaan ja ristilaukkailemaan jonnekin. 

Oli ihmeellistä, että Villellä oli kerrankin jotain "poikavärejä" päällä!
Ehkä se sen takia suostui hyppäämään kaikki esteet :D

Omasta toiminnasta vielä sen verran, että pitäisi muistaa AINA kunnollisemmat myötäykset. Nyt muistin paremmin (laitoin Villelle rusetin ylös harjaan ja sinne rusetille asti piti työntää aina hypyssä kädet), mutta siltikin joskus käteni ovat jossain ihan väärässä osoitteessa.

Kaikinpuolin olen tosi tyytyväinen. Meno on vielä esteradoille hidasta, mutta nyt se on ainakin muuten mallikkaampaa. Tai ainakin tämän kerran oli :D

Kisoihin valmistautumista

Jeeeeee huomenna pääsen kisoihin! Tänään tulin siis tallille poikaystäväni kanssa. Liikutin Villeä vähän kentällä kouluratsastuksen merkeissä. Tai oikeastaan halusin vain saada kaikki avut läpi ja saada hepan liikkelle, jotta se olisi huomenna hyvä. Tein ravissa vähän perusjutskia, käynnissä testasin asetuksia ja taivutuksia. Ville tuntui aluksi hieman ärsyttävältä, sellaiselta, että keskittymiskyky puuttuu ja puskat pelottaa. Ratsastus alkoi kuitenkin kummasti sujua. Laukassa otin ensin vähän eteen, ennen kuin tajusin yrittää vähän koota Villeä. Ja arvatkaas mitä!? Laukka oli tosi hieno! Ilmeisesti tein jotain oikein, sillä laukka oli vauhdiltaan hidas, mutta silti Ville liikkui aktiivisesti hyvässä temmossa eteen ja ylös päin. Mahtava tunne tuli! Huvikseen kokeilin vielä laukasta pysähdyksiä. Ne onnistuivat täydellisesti. Sain todella pienillä avuilla Villen suoraan laukasta pysähtymään tasajaloille. Se oli hieno tunne! Ja sama homma onnistui jopa kolme kertaa kun kokeilin :D Upea juttu. Loppuun vähän ravailin, tein ympyröitä ja tempon muutoksia. Ville oli tosi mukavan oloinen, rento ja letkeä, mutta liikkui silti. Kävelytin pitkät loppukäynnit.