Tultiin Veeran kanssa molemmat takaisin "pääsiäislomalta" Joensuuhun keskiviikkoiltana. Torstaina pääsimme takaisin hommiin Velhon kanssa. Ratsastin Velhon kentällä, mutta harmiksemme kenttä oli todella liejuinen, ja meinasi imaista meidät sisuksiinsa. Ei siis uskallettu liikkua kuin käynnissä ja ravissa.
Teimme paljon ympyröitä ja kaaria, eli taivutuksia tuli paljon. Saimme pari kivaa ravipätkää, kun vain itse tajusin pyytää. Kun on omistanut lähes kymmenen vuotta saman hevosen ja sen jälkee hyppää nuoren ratsun selkään, niin vaistot sanoo, että pitää olla jotenkin superpaljon varovaisempi. Kuitenkin kun tajusin pyytää ryhtiä ja selkää mukaan, niin Velho reagoi tosi kivasti. Itselle siis napakkuutta kehiin!
Tätäkin ratsastuskertaa häiritsi myös ikuinen sisäkäsi-ongelmani. Onneksi nyt tiedostan tämän asian hyvin ja voin yrittää parhaani mukaan puuttua siihen. Sisäkäteni jämähtää siis liian kovaksi paikalleen helposti. Heti kun osaan rentouttaa sen, niin huomaan Velhon reagoivan, ja se alkaa liikkua paljon paremmin. Ongelman myöntäminen on vasta ensimmäinen askel parantumiseen...
Kiitos Veeralle kuvista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti